Minulla oli pari viikkoa sitten kehityskeskustelu. Se kesti 3h. Olen saanut johtajaksi hyvin monisanaisen ja asioita kuvailevan ihmisen, jonka kanssa voisi jutella maailmasta koko illan, joten 3h oli minusta ihan ok suoritus. Puhuimme myös työntekijöiden väsymyksestä. Samasta puhui entinen päiväkodin johtaja hesarissa jokin aika sitten (http://www.hs.fi/ura/a1463105280741). Mikä on kun ihmiset ei jaksa näin luovassa ja iloisessa työssä?
Listasin asioita jotka vaikuttavat minun työpaikallani ihmisten jaksamiseen:
1. Säännöt. Nämä ovat siis ihan itse keksittyjä ja täysin sombrerosta heitettyjä juttuja, joista työntekijät pitävät henkeen ja vereen kiinni. Kahvia on aina keitetty vain pannu, ja jos joku jää ilman niin buhuu. Toista pannua ei voi keittää, ei vaan koska ei. Kahvi on ilmeisesti kautta vuosikymmenten ollut päiväkotien suurin riidan aihe. Olen ehkä ennenkin kirjoittanut täällä, että olisin voinut tuoda tuplamäärän purua jos sitä kahvia voidaan vaan keittää tarpeeksi. Tämä ratkaisu ei käynyt.
Toki on myös niitä ns. oikeita sääntöjä. Kuten ettei kaupungin koneelle saisi ladata mitään, esimerkiksi lapsille suunnattua nerokasta ja pedagogista peliä nimeltä Ekapeli. Meidän koneille se kuitenkin ladattiin erityisopettajan toimesta. Hirveä poru siitä tuli, että nyt se kuormittaa kaupungin verkkoa siellä. Harmi kaupungille, hommatkaa paremmat pelit ja vehkeet niin ei kuormita. Säännöt on tehty rikottaviksi, eihän mikään muutu ikinä, jos niitä ei rikota. On helpompi pyytää anteeksi, kuin pyytää lupa.
2. Työvuoroihin sidotut tehtävät. Tämä on jotakin niin uskomatonta, että jos työskentelet missään modernissa työyhteisössä niin pistä turvavyö kiinni. Iltavuorolainen ei ulkoile aamupäivällä lasten kanssa ja tulee iltapäivällä ulos vasta, kun edeltävä vuoro on lähdössä kotiin. Vaikka olisi kymmenen saikkua ja koko päiväkodin toiminta olisi kiinni tästä yhdestä iltavuorolaisesta niin hän ei mene minuuttiakaan aikaisemmin ulos. Syy on: ei, koska ei. Mikään järkipuhe ei auta selvittämään tätä tilannetta. Ulos menemättömyyttä perustellaan jopa terveydentilalla. Tätä ulkoilua estävää terveydentilaa ei kuitenkaan ole havaittavissa esimerkiksi retkillä, vaikka oltaisiin ulkona 6h. Vaikka toisella olis 21 leopsia kirjoittamatta ja hänen pitäisi saada niitä tehtyä, niin tätä ei päästetä sisälle niitä kirjoittamaan, koska kyseinen iltavuorolainen tulee ulos vasta klo 15.40. Näin vaikka taivas putoaisi. Joskus olen miettinyt palohälyttimen laukaisua, tulisiko iltavuorolaiset silloin ulos aiemmin?
3. Huono fyysinen kunto. Meidän työ on hyvin fyysistä, sitä ei jaksa jos ei pidä itsestä huolta. Ongelmia ulkoistetaan kaupungille, käytetään työterveyttä joka vaivaan ja vedetään särkylääkkeitä. Niskavaivoihin voisi kokeilla jumppaa tai uimista, mutta siihen tarvitaan työterveyden kautta saatuja fysioterapiatunteja. Näillä tunneilla käydään työaikana, tottakai. Yskä johtuu aina poikkeuksetta työpaikan huonosta sisäilmasta, ei esimerkiksi flunssasta. En väheksy kenenkään todellisia terveysongelmia. Yritän vain sanoa, että moni vaiva vältettäisiin päivittäisellä keppijumpalla.
4. Maailmanviha. Inhotaan uusia työntekijöitä, koska he tuovat ärsyttäviä, uusia ajatuksia ja vaivaavat arkea. Yritetään parhaan mukaan pimittää kaikki mahdollinen tieto ja äärimmäisessä hädässä myös materiaalit, ettei tulisi uudelle työntekijälle mitään niistä mieleen. Inhotaan myös miestään, koiraa ja kaupan tätiä. Inhotaan sadetta ja aurinkoa. Inhottiin sitä Markettaakin, joka oli eskarissa vuonna -96 töissä, mutta osasi se työnsä paremmin, kuin nämä uudet ääliöt.
5. Tietämättömyys. Olen tottunut edellisessä elämässäni, että mikäli on itse pois kokouksesta, on omalla vastuulla hankkia tuo tieto jostakin. Päiväkotimaailmassa tämä sääntö on toisinpäin. Mikäli poissa olleelle työntekijälle ei kerrota kaikkea sanasta sanaan heti, kun hän astuu kynnyksen yli klo 6.15 aamulla, hän ei voi tehdä yksinkertaisesti mitään. Hän ei voi osallistua suunniteltuun toimintaan tai lukea itse kalenterista päivästä. Hän ei voi kysyä keneltäkään mistään, mutta sen sijaan hän voi suurieleisesti tehdä selväksi, kuinka hänet on jätetty ulos tiedon lähteeltä. Koska vahinko on jo tapahtunut, hän ei voi edelleenkään toimia, vaikka joku kertoisikin kokouksen sisällöstä. Edes pöytäkirja ei auta tähän asiaan, koska siihen pitää varata kalenterista lukuaika. Varsinkaan niissä tapauksissa pöytäkirja ei auta, jos ei suostu käyttämään tietokonetta. Mikäli nuorempi sukupolvi ei ole hoksannut printata pöytäkirjaa ulos, niin tieto on täysin saavuttamattomissa.
6. Tyhjän puhuminen. Kokouksissa myötäillään tai ei sanota mitään. Päätösten ja kokouksen päättämisen jälkeen jo käytävällä mutistaan typeristä päätöksistä. Asiasta kysyttäessä taas myötäillään ja nyökytellään, sitten mennään pukuhuoneeseen mutisemaan. Tulee välillä ihan mielipuolinen olo, kun ei ota millään selvää, mitä mieltä ihmiset oikeasti on.
6. Valvonnan puute. Työn laatua on äärimmäisen hankala valvoa. Johtajan työkalut jokaisen työntekijän valvomiseen on lähes olemattomat. Käytännössä ihmiset voivat tehdä mitä heitä huvittaa. Ei ole varsinaisesta mitään vaatimuksia tai deadlineja. Kulttuuriin kuuluu olla sanomatta mitään kenenkään työstä, mikäli joku erehtyy sanomaan niin loukkaannutaan. Itsekritiikki on olematonta ja kaikki ymmärretään täysin kirjaimellisesti.
Meillä kävi joku tohtoriopiskelija kertomassa hyväksi havaitusta keinosta tietyssä ongelmatilanteessa lapsen kanssa. Minä tulkitsin ohjeen kivaksi neuvoksi ja mahdolliseksi avuksi tulevaisuudessa, jota ehkä voin käyttää. Seuraavana päivänä työpaikallani muutama työntekijä oli saanut aiheesta kriisin, koska he kokivat, että heidän työtään kritisoitiin ja annettu neuvo oli heidän mielestään väärä. He kuitenkin aikoivat käyttää tätä neuvoa kiveen kirjoitettuna ohjeena, vaikka se ei heidän mielestään tulisi missään tilanteessa toimimaan. Mutta kun kerran käskettiin ihan tohtorin toimesta. Ärsyttävän pelletohtorin toimesta, mutta tohtorin kuitenkin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti