Olen kaupungin työntekijä. Se iski minuun muutama päivä sitten todella kovaa. Entisessä työpaikassani järjestimme 400 ihmisen rapujuhlat. Olen ollut firmassa töissä, josta lähdimme ulkomaille virkistysmatkalle. Yhdessä paikassa sain viikottain erilaisia korruptiolahjoja mainostajilta, makuupussista lahjakortteihin. Olen lähettänyt asiakirjoja taksilla. Miettikää, siellä se mappi on mennyt mersun takapenkillä. Tämä kaikki on tietenkin melko turhaa, ihminen ei tarvitse rapuja viihtyäkseen töissä. Siitä huolimatta tuntuu aivan uskomattomalta kuulla, etten voi ottaa värikopioita päiväkodin kopiokoneella. Se maksaa liikaa. Mehun hinta on ilmeisesti myös noussut, sitä ei saa pidemmille retkille mukaan. Ryhmäni kirjat on nolossa kunnossa, sivuja puuttuu ja kannet ovat irti. Kukaan ei ole vieläkään osannut selittää, miten niitä voi ostaa lisää. Kysyessäni mihin toimitan kuitit, jos käyn ostamassa kirjoja, sain työkavereiltani vastaukseksi itkunsekaisen naurukohtauksen.
Työntekijät tuovat itse kaiken vähääkään kivan askartelumateriaalin. Seuraavan kerran, kun saat juhlapäivänä itsetehdyn korun tai vempeleen, lapsesi päiväkotityöntekijä on todennäköisesti itse ostanut materiaalin sen tekemiseen. Kekseliäisyydellä ja kierrättämällä toki saa tehtyä vaikka mitä upeaa. Kaikkea ei voi kuitenkaan tuottaa itse, vaikka kuinka innovoisi. Sen äitienpäiväkorun helmet on ihan kaupasta.
No miten ratkaisin tämän värikopio-dilemman? Ystäväni teetti ne firmansa tulostusyksikössä. Tähän tarvittiin siis ainakin kolmen ihmisen työaikaa. Olisi kiinnostava tietää, kuinka kalliit leikkikuvat niistä itseasiassa oikeasti tuli.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti