Olen huomannut, että lasten vanhemmat pitävät minua ja ryhmäni lastenhoitajia vähän hölmöinä. Tiedättekö sellaisina, jotka vain istuskelevat hiekkalaatikon reunalla naureskellen sillä välin kun he itse käyvät oikeissa töissä. Älkää ymmärtäkö väärin, ryhmäni vanhemmat ovat olleet todella ystävällisiä ja kilttejä. Mutta haistan kuitenkin asenteen, kun yritän kertoa päivän kulusta ja lapsen kuulumisia. He ehkä kokevat, että me vain hassuttelemme päivät ja pyrimme pitämään lapset vain hengissä ja ruokittuina. Toki minäkin ymmärrän vähän mistä tuo ajattelu saattaa kummuta. Välillä on vaikeaa ottaa tosissaan kasaripermiksellä varustettua työkaveriani, joka pelleilee pupunkorvat päässä. Minulla meni kahvit väärään kurkkuun kun toinen, hieman pyylevä, työkaverini tuli töihin liian pienessä pinkissä t-paidassa, jossa luki Halaa minua.
Aloitettuani työt sain luettavaksi ryhmän vanhemmille edeltävänä vuonna jaetut infolaput ja tiedotteet. No ne oli kirjoitettu tietenkin comic sansilla ja kokonaan isoilla kirjaimilla. Että joo, voin käsittää mistä vanhempien asenne saattaa johtua.
Tänään päiväkodin johtaja pyysi minua suunnittelemaan jotakin toiminnallista vanhempainiltaan, tarkoittaen erilaisia ryhmäyttämisharjoitteita. Yritin miettiä mielessäni erästäkin isää puvussaan heittämässä palloa toiselle ja yrittäessään miettiä, että mikä väri hän olisi jos olisi jos saisi valita. Sanoin heti, että meidän ryhmän vanhempainillat ovat keskusteluhetkiä heidän lastensa varhaiskasvatuksesta ja hyvä keskustelun luomiseen on toki erilaisia keinoja, mutta en todella laita työpäivästään väsyneitä vanhempia leikkimään. Seuraava vanhempainilta saattaisi olla melko yksinäinen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti